Olimme viihdyttämässä ihmisiä ja itseämme M/s Silja Europalla 18. – 20.10. 2006.
Se oli sen verran erilainen keikkareissu, että sen tulee kyllä muistamaan hyvinkin pitkään. Elikkäs olimme kolme päivää laivalla ja vedimme joka päivä keikan samassa paikassa ja samaan aikaan.. Mahtavinta siinä oli se, että ei tarvinnut roudata yhtään mitään koko kolmen päivän aikana paitsi itsensä aina lavalle oikeaan aikaan ja sekös jättää aikaa kaikenlaiseen aktiviteettiin, kuten nestetasapainon ylläpitäminen, uhkapelit, pallomeressä pomppiminen, ylen syöminen yms. mukavuudet.
Siellähän on orkesterilla mahdollisuus syödä ns. ”Messissä” joka toimii henkilökunnan ruokalana ja siellä on 24/7 jatkuva ilmainen ruokatarjoilu. Ja sekös tällaisia lokkeilija seurueita miellyttää. Sitä tuli allekirjoittaneenkin käytettyä hyväksi noin 5 kertaaa vuorokaudessa. Se on sinänsä harvinaista herkkua, koska yleensä näissä keikkahommissa pääsee syömään noin 2 kertaa vuorokaudessa ja niin epäsäännöllinen ruokailu ei tee kovinkaan hyvää elimistölle. Normaalisti ruoka syödään kahvin ja sämpylän muodossa ensin päivällä joltakin huoltoasemalta ja sitten keikkapaikalla illalla lounastetaan jos jonkinlaisia epämääräisiä eineksiä.
Ensimmäinen kolmesta keikasta oli tämän kokoonpanon 100 keikka ja meininki oli sen mukaista. Oltiin oikein ensimmäisen kerran mietitty vähän mitä sillä keikalla soitetaan ja illan settiin sitten päätyikin täysin extra hommina mm. pitemmän sortin sooloilu osuus, Silja Linen tunnarista tehty huumorihevi pläjäys ja työnimellä Till We Die kulkeva täysin uusi biisi, jota seuraavan kerran pääsee kuulemaan vasta, kun seuraavan levyn rundi lähtee käyntiin. Silja Line tunnari oli sen verran hauska veto, että päätimme vetää sen jokaisella Silja Line keikalla ja niin myös tehtiin. Keikat meni loistavasti ja meninki muutenkin oli koko reissun hulvattoman hauskaa liekkipieruhuumorin täyttämää iloista kekkulointia ja aina päivästä seuraavaan aamuun jatkuvaa juhlaa. Kaikilla oli hyvä fiilis ja se näkyi keikoissa ja sitä kautta myös yleisössä. Tästä meidän retkestä näkee The VOICE teeveellä vähänväliä kaikenlaista kuva materiaalia, koska meillä oli siellä niiden videokamera mukana. Yli puolet kuvamateriaalista jouduttiin sensuroimaan niiden arkaluontoisuuden takia=), mutta eiköhän sinne jotakin hauskaakin materiaalia jäänyt näytettäväksi. Eli jos kiinnostaa niin virittäkää digivastaanottimenne Voicelle.
Vivian Sin’amor
