Terveisiä Tokiosta!

Termosta vaan kaikille. Tässä onkin vierähtänyt tovi, kun olen tänne kirjoitellut . Nyt kun uusi upea levymme on saapunut kauppoihin (osaan ihan ajallaankin) on hyvä aika kertoilla kuulumisia. Tällä hetkellä istun hotellihuoneessa Tokiossa. Huone on 24 kerroksessa ja maisemat ikkunasta on pysähdyttävät. On tämä vaan ihan hillitön mesta kaikin puolin. Väkeä on, kuin meren mutaa ja valoja vähintään saman verran. Ei oikein pysty Härmän poika ymmärtämään tätä psykedeelisen sekavaa kaupunkia, jossa asukkaita on noin tsiljoona biljoonaa ja jos jonkinlaista erikoisseppää löytyy joka nurkan takaa. Jokaiselle varmasti löytyy kaikkea ja enemmänkin. Todella suurella mielenkiinnolla odotellaan keikkojamme, joista ensimmäinen on huomenna legendaarisessa Liquid Roomissa.

Niin joo…levykin tosiaan tuossa julkaistiin ja olemme saaneet siitä todella paljon hyvää palautetta ja se on ollut huojentavaa kuulla, että rakkaille faneillemme on uusi materiaali kelvannut, vaikka se onkin osin todella erilaista, kuin ensimmäinen plättymme. Hienoa levyn vastaanotossa on ollut myös se, että paljon olemme uusia faneja saaneet ja sekös lämmittää vanhan klopin sydäntä, kun uusia naamoja tulee keikoille. Kiitos ja kumarrus siis kaikille levyn laillisesti ostaneille ja täten tukenne meille antaneille(piratismi on hanurista). Olemme itse todella ylpeitä plätystä ja varsinkin itselleni levyn hyvä vastaanotto on ollut todella huojentavaa, koska levy on itselle niin henkilökohtainen ja tuskaa tuottanut ja lievittänyt asia. Onhan levy saanut tietysti paskaakin palautetta, mutta sehän on nyt selvää jo ihan orkesterin nimenkin perusteella. Maailma, kun on edelleen täynnä ennakkoluuloisia urpoja, jotka eivät kehtaa antautua itse musiikin vietäväksi, vaan keskittyvät musiikin ulkopuolisiin asioihin.

Uusi singlemme ”Turn” julkaistaan Suomessa tänään ja sehän sisältää kaksi ennen julkaisematonta studio biisiä. Toinen on jo ajat sitten demofiiliksillä äänitelty ”Love & Lust” ja toinen on meidän ominpäin äänittämämme, tuottamamme ja miksaamamme ”Save Me”. Jotku kriitikothan ovat meitä haukkuneet ”turbo tuotannosta” ja siitä, että tuottajan vaikutus ”meidänlaisemme” bändin soundiin olisi todella suuressa osassa ja me emme itse osaisi tehdä mitään. ”Save Me” biisi on hyvä esimerkki siitä millaista meidän ns. ”koskematon” materiaalimme on ja samalla osoittaa sen, että kuinka väärässä ne onnettomat ovatkaan. Ostakaa se sinkku niin kuulette=)

Käykääpä muuten ihmiset katselemassa video kuulumisia meidän uudesta hienosta ”Video Blogista” www.royalartistclub.com/lovex Sinne lisäilemme kaikenlaisia video pätkiä tienpäältä ja muualtakin. Siellä on ainoita julkaisuun tulevia pätkiä mm. meidän uuden ”Turn” singlen musiikkivideon kuvauksista. Ja täältä Japanistakin on tulossa sinne varmasti materiaalia piakkoin.

Nähdään keikoilla!!! Tokio Rules!!!

Vivian Sin’amor

Euroopan kiertue 3.11. - 15.11. - Tilanneraportteja tieltä ja tien varresta.

Pe 16.11.

klo 12:25

Tiistaina saavuimme Kööpenhaminaan n. klo 24 ja menimme melko suoraan petiin. Keskiviikkona lähdimmekin ajelemaan 08 aikaan. Siirryimme Tanskasta laivall Ruotsii ja lähdimme ajalemaan jälleen Ruotsin läpi. Muistaakseni joskus 2-3 aikaan oltiin Tukholmassa. Illalla hypättiin laivaan, siirretiin kelloja tunnin eteenpäin ja risteilimme Turkuun. Aamulla klo 08 lähdimme ajelemaan ruokastopin kautta takaisin Tampereelle. Tampereella heitimme soittokamat treenikämpille ja aloimme viedä porukkaa koteihinsa. Olin itse kotosalla n. 12:30. Eilinen loppupäivä meni aikalailla chillaillessa ja palautuessa. Siksi viimeinen merkintäkin on tehty vasta tänään.

Itselle jäi kiertueesta hyvä maku. Kohokohtina Wienissä käynti, Prahan keikan yllättävän mahtava meininki, uudet typerät sisäpiiriläpät ja toisaalta kotiin pääsy. Etukäteen eniten jännittänyt pakettiautolla, eli sprintterillä, eli "Nichtlinerilla" reissaaminen ei ollut niin hajoittavaa, kun etukäteen pelättiin. Reissun aikana tuli kuitenkin ajettua n. 6000km, risteiltyä 2x väliä Turku-Tukholma ja vaihdettua maata lautalla 4 kertaa.

Tällainen reissu tällä kertaa. Toivottavasti pääsemme Eurooppaan pyörimään taas ensi vuonna. Ehkäpä isommalla bussilla, suuremmilla keikkapaikoilla, useammissa valtioissa jne... Tuskin sillä on edes väliä. Oli kiva kiertue. Kiitos.

"Taas tuulen huminaa nyt puiden latvat soi.
En retkeämme unhoittaa kai milloinkaa mä voi. "

Julle

Ti 13.11.

klo 11:05

Muutama päivä on mennyt ohi vailla päiväkirjamerkintöjä. En ole päässyt päivittämään päiväkirjaa torstain jälkeen, joten pahoittelen hiljaiseloa. Pahoittelen muuten heti ensimmäisessä viestissä ollutta asiavirhettä. Keikkoja on kiertueella 4 eri valtiossa, ei 3:ssa.

Niinhän siinä kävi, että heti kun ehdin hienoa matkakeliä fiilistelemään, alkoi hirveä lumimyrsky. Onneksi kuskin paikalla istui, monenmoisessa tyrskyssä ja myräkässä mukana ollut, Keli-Aki. Säät eivät siis matkaseuruetta suosinut, mutta oli silti mukava, että ehdimme edes vähän nähdä kaupunkia. Koko porukalla oli illan keikasta erittäin skeptiset fiilikset. Keikkapaikka oli melko iso rokkimesta ja ennakkolippujen myynti oli ollut vähäistä. Lisäksi juuri ennen keikkaa, flunssasta kärsivä levylaulaja varoitti mahdollisesta äänen loppumisesta, mikä saattaisi johtaa keikan keskeytymiseen. Noh, keikka oli kuitenkin kerrassaan mainio. Vaikka porukkaa olisi klubille mahtunut kaksi kertaa enemmän, oli yleisö aivan mieletön. dB / henkilö-mittari näytti huippulukemia. Yleisö jatkoi kolmen encore-biisinkin jälkeen huutamista niin kauan, että päätimme mennä, ensimmäistä kertaa ikinä, keikan jälkeen vielä porukalla kumartamaan. Keikan onnistuminen oli itselle tämän kiertueen suurimpia kohokohtia. Ja olihan tämä vielä kiertueen päättämiskeikka. Komiaa oli.

Tänään lähdimme noin 10 aikaan ajelemaan kohti Kööpenhaminaa, missä vietämme ensi yön. Siitä sitten taas huomenna Ruotsin läpi ja laivalla takaisin Suomeen. Tänään on luvassa kiertueen pisin siirtyminen, vaikka luultiinkin sen olleen jo lauantaina. Eli 900 km ajamista. Huh. Joskus 23 aikaan olemme luultavasti perillä.

Julle

Ma 12.11.

klo 11:00

Perjantaina ollut Zürichin keikka oli ihan jees. Samanlaista teknistä säätöää ei keikoilla ollut yli vuoteen. Punkkimeininki. Pienenä yllärinä yhteisen taivaltamisen päättymisen kunniaksi, Manzanan Henkka ja Klasu kävivät laulamassa Larger than lifessä taustoja. Hauskaa oli. Oli sitä porukkaakin tilaan nähden oikein kivasti. Keikan jälkeen väsymys iski ja lähdin tekniikan kanssa suoraan hotelliin nukkumaan.

Lauantaina oli luvassa tuskainen päivä ja samalla kiertueen ainoa välipäivä. Välipäivänä ajoimme Zürichistä Wieniin. Matkaa melkein 800km. Kyseli vähän istumalihaksia. Yllättävän vaivattomasti matka kuitenkin sujui loppupeleissä. Ne yöunet, ne yöunet. Viihdytin matkalla itseäni toimimalla pakun dj:nä. Toiset keksivät vaihtoehtoisia tapoja itsensä ja muun matkaseurueen viihdyttämiseen. Huh. 11 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme hotelliin, josta lähdimme illemmalla keskustaan syömään hyvin ja sen jälkeen kuuntelemaan jazzia Hilton-hotellin alakerrassa sijaitsevaan Birdlandiin. Tai no lauantaina oli souliin erikoistunut dj, mutta kuitenkin. Wienin keskustassa on muuten kolmion muotoinen alue nimeltään Bermuda's triangle, joka pitää sisällä paljon baareja. Huh huh.

Sunnuntaina nukuin takaisin vähälle jääneitä yöunia. Normiarkena kuitenkin tulee nukuttua 10-11 tuntia yössä. Minun sunnuntaini alkoi siis vasta klo 16. Yksi häiritsevä tekijä meidän kiertuejärjestelyissä on se, että molemmat mahdolliset "kaupungilla pyöriskelypäivät" ovat olleet sunnuntaita. Kööpenhamina ja Wien. Muuten on niin kiireisiä päiviä, ettei missään ehdi käymään, kun kaupat vielä olisi auki. Well, no can do. Sunnuntai oli helppo päivä. Keikkapaikalla ei ollut meidän lisäksi mitään muuta bändiä, joten ei tarvinnut säätää ylimääräisiä, eikä ollut kiirellisiä aikatauluja. Wienin keikka oli henk. koht. omalla tavallaan paras tähän mennessä. Rumpujen asettelu oli onnistunut täydellisesti, välipäivän ansiosta soittaminen ei sattunut käsiin, Zürichin kyisen kuuuntelun jälkeen monitorisoundit olivat hunajaa. Ja sitten kun se soitto vielä tuntui groovaavan. Ne kunnon yöunet. Homma toimi. Olihan se muutenkin hienoa soittaa ensimmäistä kertaa Itävallassa. Yleisöä oli oikein mainiosti paikalla. Kävipä Sunrise avenuen pojatkin paikanpäällä fiilistelemässä kiertueensa välipäivänä. Kaikenkaikkiaan mainio meininki. Keikan jälkeen mentiin suorinta tietä hotelliin nukkumaan, sillä aamulla lähdettäisiin aikaisin Prahaa kohti. Wien oli mahtava, pakko päästä takaisin joskus.

Nyt on siis sunnuntai. Päätettiin lähteä aikaisin liikkeelle, että ehdittäisiin pyöriä Prahassa 2-3 tuntia. Aurinko paistaa ja taitaa olla hienoin keli koko kiertueella. Ollut vähän synkkiä kelejä, niin kyllä kesäiset kelit kelpaavat ja tuntuvat hyvältä. Odottelen innolla Prahan keikkaa ja kaupungissa pyöriskelyä. Jepujepu, kahtellaan myöhemmin taas.

Julle

Pe 9.11.

klo 21:40

Ohhoh, tänään oli kaikista raskain aamu herätä. Vaikka saikin nukuttua sellaisen 7 tuntia niin pahaa teki. Lähdettiin siinä 10 aikaan ajeleen kohti Sveitsin Zürichiä. Joskus 14 aikaan oltiin mestoilla. Siinä välissä ajettiin äkkiä Itävallan läpi. Käytiin kolmessa valtiossa tunnin sisään. Ei hullummin. Eilen Münichissä oli ihan jees vetäsy. Sillai vähän erikoismeininki, että kadun toisella puolella oli Sunrise Avenue soittamassa, mikä vei meiltä varmaan hemmetisti yleisöä, ja muutenkin keikkapaikka oli kaikista suurin, joten yleisöä oli suhteessa aikaisempaa vähemmän. Oli sitä sakkia loppupeleissä aika kivasti kuitenkin. Bändi oli jotenkin vähän väsynyt. Ei mennyt huonosti, mutta vaisuin veto silti näistä. Järjestäjät ja yleisö oli aika fiiliksissä, mutta kuitenkin.

Tänään on ollut aika erikoismeininkiä päällä. Tänään taitaa olla kaikista pienin sali tällä kiertueella. Ei siinä mitään, mutta meidän tekninen raideri oli saapunut paikalle myöhässä, mistä johtuen ns. "monitorihaaroitus" ja siihen liittyvät laitteistot puuttuivat. Eli 2/3 bändistä ei pysty käyttämään korvamonitoreja, vaan pitää käyttä lavalla olevia kulmamonitoreja. Käytännössä siis bändin kuuntelusoundit on persiistä ja hommat hoituu vaikeasti. Tällä keikalla meidän ja Manzanan lisäksi soittaa vielä kolmas bändi, Amset. Amset on espanjalainen goottibändi. Tai tarkemmin näyttää vähän 69 eyesiltä ja kuulostaa poprockilta. On moottorisaha, ristejä ja kaikkee. Noh, erikoismeininkiä. Tarviiko siellä Espanjan lämmössäkin kiukutella. Äh.

Tällästä. Vähän yli tunnin päästä lavalle. Tänään on viimeinen keikka Manzanan kanssa, joten pientä kemua voi olla tänään luvassa. Välipäiväkin huomenna. Noh katotaan.

Julle

To 8.11.

klo 17:30

Tiistaina soitimme siis jo viime kiertueella tutuksi tulleessa Berliinin Knaack-klubissa. Tutut mestat ja tutut kuviot. Soundcheck venähti taas teknisen häsäyksen takia, minkä takia jouduimme syömään kylmää ruokaa. Hieman nihkeetä oli. Sushi oli muuten vaihtunut peruksempaan menuun. Oh well. Kanssamme keikkailevan Manzanan mukanaolo on (myös) siitä mahtava juttu, että Manzanan rumpuvelholla, Heikki Malmbergillä, on mukana oma rumputeknikko/yleismies, Mikko. Ei tarvitse itse jännätä rumpujen asettelutsta ennen vetoa, sillä hän käy tarkistamassa kaiken ennen keikkaa. Vähän kuin minullakin olisi rumputeknikko siis. Itse illan keikka meni jokalailla odotetusti. Paikalla oli mukavasti sakkia ja kuuma tuli. Päästiin keikkapaikalta hotellille vasta siinä 02-03 aikaan, joten turhia ei ehtinyt nukkumaan, sillä herätyskello soitti jo klo 07. Very nice indeed, KNAACK!

Vähän kasin jälkeen lähdimme likkeelle kohti Colognea, eli Kölniä. Colognen Underground tuli myös tutuksi jo viime kiertueella ja siellä oli mielestäni viimekiertueen paraskeikka. Odotukset olivat korkealla. Puoli viiden aikaan saavuimme keikkapaikalle. Paikan päällä selvisi, että meillä olisi kuvaukset saksalaiseen Rockoon-lehteen. Säätöä. Hommat kuitenkin hoitui ja tunnelma alkoi tiivistyi. Ennen meitä soittanut Manzana sanoi keikan olleen heidän uransa paras. Kun päästiin itse lauteille, niin kyllähän siellä oli taas hienoa. Itseä vaivasi kämmenien hajoileminen, mutta eipä se hirveästi päässyt häiritsemään. Kyllä se Köln on place to be. Siirryimme taas n. 02 aikaan ja menimme nukkumaan aivan liian myöhään.

Herätys oli aika jäätävä. Puhelimeni oli herättänyt lähes tunnin ennen kuin heräsin. Aamupalat ym. turhat ylellisyydet piti unohtaa. Noin 7:30 päästiin liikkeelle. Menin heti pakuun nukkumaan lisää. Toinen herätys oli vielä jäätävämpi. N. klo 12:30 poliisit pysäyttivät auton, tsekkailivat passit, reppuja, lompakkoja, taskuja ja pakun sisätiloja. Säätämiseksihän se meni, sillä pakua ajanut Aki oli vasta hommannut C-kortin, eikä hänellä ollut mukana muuta kuin väliaikainen ajokortti. Noh, pari tuntia jumiteltiin poliisiaseman pihassa, ennen kuin oltiin valmiita lähtemään. Se niistä aikatauluista. Perillä Münicissä olimme noin klo 16. Tässä on soundcheck hetken päästä, pari haastista ja sitten safkaus. Illalla veto kympin aikaan. Eiköhän tämä taas tästä.

Julle

Ti 6.11.

klo 12:40

Lähdimme eilen klo 9 aikaan ajelemaan Kööpenhaminasta Hampuriin; 150km ajoa - lyhyt laivamatka - 150 km ajoa. Joskus kahden aikaan olimme perillä. Ilman nykypäivän viihde-elektroniikkaa, pakussa istuskelu olisi kyllä hemmetin tylsää puhaa. Tai siis vielä paljon tylsempää.

Eilen soitimme siis Hampurin Logo-klubilla. Soundcheck kesti eilen melkoisen kauan, koska tällä kertaa on eri monitorimies matkassa. Lopputulos oli kyllä säätämisen väärti. Hienolta kuulostaa. Ne soundit, ne soundit. Itse ehtoon vetäsyt sujui niin, että Manzana soitti klo 20 ja me klo 21. Innokasta sakkia oli Logoon saapunut oikein mukavasti. Toisilla poijilla oli ollut jotain teknistä häsäystä, mutta omalta osalta keikka oli kyllä kerrassaan mainio. Studiosession takia ei olla oltu kuukauteen treeniksellä, että kun saadaan tässä taas rutiinivire vielä päälle niin kyl sit taas lähtee. Ja kovaa.

Nyt ajellaan Hampurista Berliiniin. Semmonen 300km. Berliinin Knaack-klubilla me viime kiertueella jo soiteltiinkin. Se on hassu paikka. Semmonen hemmetin pieni rokkiklubi. Backstagella safkana sushia. Ja ennakkolippuja sinne on myyty saman verran kuin eiliselle keikalle, joten illalla on ahdasta ja tulee kuuma. Eli boogie tulee olemaan mainio. Innolla odottelen.

Näin. Aattelin tästä edespäin ilmoittaa kellonajat aina paikallisen ajan mukaan. Eli tunnin täällä ollaan aikasessa, eli kello on nyt 11:40. Ei tarvi koko ajan olla kääntelemässä, juu nou. Mutta josko palailen taas, kun jotakin tapahtuu. Jos niikseen.

Lopuksi vielä erityisboogiekiitos suomalaisille faneille, jotka on lähteyt keikkareissulle Saksaan. Respect!

Julle

Su 4.11.

klo 21:00

Eipä mitään ihmeellisiä ole tapahtunut viime kirjoituksesta. Kaikki on sujunut alustavien suunnitelmien mukaan. Ajettiin Turkuun turvallisesti. Risteiltii Turkuun. Syötiin laivassa pahaa ja ylihintaista ruokaa. 9:30 lähdettiin ajelemaan kohti Helsingborgia, jossa olimme n. 14:40. Sieltä tulimme lautalla Kööpenhaminaan ja majoittauduttiin keskustassa sijaitsevaan hotelliin. Kävimme Hard Rock Caféssa syömässä vielä törkeämmän hintaista ruokaa, mikä tosin ei ollut ollenkaan niin pahaa. Harmittavaa että on sunnuntai, sillä mahdollisesta Kööpenhaminassa pyörimisestä meni sen takia ns. "itu". Välipäivät on kiertueella kortilla ja ainoan keikattoman päivän pilaa 800km siirtymä Zürichistä Wieniin.

Pari tärkeää juttua jäi viime kerralla mainitsematta: Lähes koko kiertueen ajan kanssamme kiertää tamperelainen Manzana-yhtye. Yhteiskeikkoja ei vielä ole ollut, mutta mukavaa sakkia tuntuvat kuitenkin olevan. Tällä kertaa, erinäisten säätöjen takia, bändin monitoreja hoitaa porukalle uusi tuttu hahmo, Aki. Tositoimiin ei olla päästy niin vähän vaisua lähteä syvempiä analyysejä porukasta tekemään. Mukavaa sakkia kaikkai tyynni.

Näin. Raapustelen lisää, kun on jotain mielekästä kerrottavaa.


Julle - Keeps you going

La 3.11.

klo 13:25

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää,
ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää."

Joulu on tulossa. Koko aamun on taivaalta tasaisesti satanut lumihiutaleita peittäen maan virkistävään valkeaan vaippaan. Lumi tuo heti mieleeni joulun ja siihen liittyviä, mieltä lämmittäviä assosiaatiota. Jouluruoka. Joulusauna. Joululahjat. Teen mielessäni vierailun tuohon vihdalta tuoksuvaan ja Juhlanpöydän konvehdeilta maistuvaan ihmemaahan. Ikävä tosiasia pilaa kuitenkin joulutunnelman. Ei tieto siitä, että ensilumet ovat viimeistään ylihuomenna kadonneet, jättäneen muistoksi vain lätisevät ja kosteat loskat. Ei, ei se. Mieltäni häiritsevä tekijä (distraction) on tieto siitä, että tänään tämän meidän orkesterimme on tarkoitus ajella Turkuun täyteen ahdetulla, kesärenkain varustetulla pakettiautolla.

"Toiseen maailmaan tää retki meidät vie,
niin puhtaan valkeaan käy liinakkomme tie."

Voisin tässä paljastaa hieman bändin lähitulevaisuuden suunnitelmia, koskien alkavaa Euroopan reissua. Tänään n. klo 16 on tarkoitus lähteä ajamaan kohti Turkua. Turussa astumme Tallink Seawindin kitaan ja risteilemme Tukholmaan. Sunnuntaina ajamme Ruotsin läpi, Tukholmasta Helsinborgiin. Tämän jälkeen vaihdamme jälleen valtiota lauttateitse siirtymällä Helsingborgista Tanskan Kööpenhaminaan. Tanskassa vietämme sunnuntaiyön Legoja kasaillessa. Oikeat hommat, eli keikkailu alkaa sitten maanantaina, jolloin ajamme Saksan Hampuriin, missä The Beatlesinkin kansainvälinen ura alkoi. Katsotaan onko Hampurista ponnahduslaudaksi vielä lähes puolen vuosisadan jälkeenkin.

Tämän enempää yksityiskohtia reissusta on tuskin tässä vaiheessa vielä tarpeellista kertoa. Koko reissun on tarkoitus kestää 13 päivää. Luvassa on yhteensä 7 keikkaa kolmessa valtiossa ja hemmetisti liikaa pakettiautossa istumista. Koitan päivitellä tätä matkapäiväkirjaa tasaisesti koko reissun ajan. Päivitykset riippuvat hyvin pitkälti keikkapaikkojen mahdollista langattomista Internet-mahdollisuuksista.

Näin. Nyt minä jatkan pakkailua ja ensilumen ihmettelyä. Kurahaalarit jalkaan vaan ja lumipalloja pyöräyttelemään!

Julian "Vuoden matkaopas -08" Drain

Kulkuset (Jingle Bells) suom. sanat: Kullervo

Studiopäiväkirja

Suurempi hulluus!!! Tänään 7.10.2007 klo 13.00 se sitten alkoi - Lovex -orkesterin historian
toisen albumin studiosessiot… Tai oikeastaan sinne studioon lähtö. Pakkailtiin poikien kanssa treenikseltä kaikki soitin- ja vahvistinkalusto pakuun ja suuntasimme jälleen kohti Helsinkiä ja Inkfish-studioita. Kamoja pakkaillessa ihmetyimme hieman itsekin, että kuinka paljon enemmän kamaa onkaan nykyään otettavaksi studioon, kuin joskus silloin yli kaksi vuotta sitten, kun lähdimme ensimmäisen levyn biisejä äänittelemään. Suurin osa meidän ensimmäisellä levyllä tienaamista rahoista on ainakin omalla kohdalla mennyt selkeästi suoraan soittimiin ja vahvistimiin ja toivottavasti se saadaan kuuluviin selkeästi parempina soundeina seuraavalla levyllä, koska itse en ainakaan ole enää kovin tyytyväinen Divine Insanityn soundeihin sen ärsyttävän kliinisyyden takia, vaikka muuten mainio levy se onkin.

Valmistelut näihin studiosessioihin ollaan aloitettu jo vuosi sitten, kun alettiin keikkailun lomassa tekemään uusia biisejä. Alkuunsa niitä ei juurikaan keritty tekemään ja kunnon työ siinä mielessä alkoikin vasta kesällä, kun pidettiin palaveri siitä, että koska mennään studioon ja koska se seuraava levy pitäisi saada pihalle. Sen jälkeen onkin tämä orkesteri treenannut ja istunut kotistudioissa väsäämässä uusia ralleja päivittäin (paitsi keikkapäivinä) ja biisien teko jatkuu edelleen, koska tämä toisen levyn ensimmäinen sessio kestää tämän kuukauden ja sitten taas keikkaillaan joka suunnalla ja yritetään tehdä mahdollisimman monta raakiletta vielä valmiiksi ennen toista ja viimeistä sessiota, joka tapahtuu tammi-helmikuussa 2008. Tällä hetkellä tulevan levyn linjaus on vielä todella paljon hämärän peitossa, koska vasta vajaat puolet biiseistä on päätetty ja biisimateriaalia, kun on jos jonkinlaista. Sen voin tässä vaiheessa sanoa, että levy tulee olemaan ainakin selvästi erilainen kuin ensimmäinen ja tyylilajeiltaan monipuolisempi.

Biisien tekeminen on ollut välillä todella vaikeata sen takia, että ollaan keikkailtu aivan hullunlailla koko ajan ja sen vuoksi ei ole päässyt keskittymään rauhassa sävellystyöhön. Vasta viime kuukausina keikkailu rauhottui omasta pyynnöstämme ja on saanut alkaa oikeasti jo
keskittymäänkin kunnolla ja sen on kyllä nähnyt sitten heti siinä, kuinka paljon helpompaa biisien tekeminen on ollut. Keikkailukin on pirun hienoa, mutta me ollaan tehty meidän debyyttilevyn tiimoilta jo ainakin 170 keikkaa ja saattaa olla, että tulee 200 täyteen ennen kuin päästään varsinaisia toisen levyn kiertueen keikkoja tekemään ja se on jo aivan liikaa yhden levyn materiaalilla omasta mielestäni, vaikka oltaiisin tehty maailmankiertue. En tiedä onko ainakaan Suomessa yhtään orkesteria, joka olisi tehnyt yhtä paljon keikkoja debyyttialbuminsa tiimoilta. Onhan siellä keikoilla vähän väliä jotain uutta matskuakin kokeilussa, mutta kyllä sitä jo koko orkesteri alkaa olemaan sitä mieltä, että kohta alkaa vituttamaan, jos ei pian päästä uutta levyä tekemään ja saada paljon uusia ja entistä parempia biisejä setteihin.

9.10.2007 Noniin… Nyt asiaan, eli tähän itse studiosessioon. Nyt ei stressaa enää yhtään…tää on ihan törkeen siistiä. Sellainen stressi on ollut materiaalin tekemisen suhteen tällä kertaa, että välillä on tullut todella itsetuhoisia ja kaikin puolin sairaita ajatuksia päähän ja siinä
on ollut kestämistä itsellä ja muillakin. Elämä ei ole mennyt niin putkeen, kuin olisi voinut mennä ja stressi on saanut mielen niin synkäksi välillä, että jälkikäteen ajatellen ei joitain mustimpia hetkiä omassa mielessään haluaisi muistaa ja ei niistä edes kehtaa suoraan kertoa.
Toisaalta se on kai niinkin, että tuskasta ja kärsimyksestä saa inspiraatiota musiikkiin, mutta välillä se on vaan tuntunut hieman liiankin kovalta hinnalta. Näiden synkkien hetkien jälkeen se on todella hienoa ja vapauttavaa päästä vihdoin oikeasti äänittämään niitä biisejä, mitkä ainakin itsellä toimii niiden hetkien muistoina ja kun niitä soittaa nyt niin voi todeta, että onneksi niistäkin on selvitty ja voi olla ihan hyvillä mielin vahvempana ja taas hitusen viisaampana, kuin ennen.

Tällä kertaa tuntuu, että studiosessioista tulee huomattavasti rennommat kuin edellisistä. Silloinhan mä olin välillä poru kurkussa, kun ahdisti niin samperisti kaikki. Tällä kertaa se ahdistusvaihe oli onneksi ennen studiota ja nyt tuntuu, että tästä tulee vielä jotain mahtavaa ja
ahdistus on jossain kaukana takana. Biisimateriaali on uutta ja erilaista Lovexia, mutta silti se kuulostaa meiltä. Meitsi on ihan fiilareissa täällä studion syövereissä odottelemassa omaa vuoroa , kun Julian paukuttelee uusilla hienoilla Kumu merkin Julian Drain Custom -rummuilla. Hyvältä soundaa ja hyvin kulkee. Tällä levyllä tuottajana toimii Erno Laitinen, joka oli ekalla levyllä apulaistuottajan roolissa ja nyt sitten vastaa yksin meidän kanssa tuotannosta ja tuntuu, että Erno on todella mukavasti meidän kanssa samoilla linjoilla musiikkimme suhteen ja sen ansiosta biisit tuntuu jotenkin helpommalta tehdä, kun bändin omat tuotannolliset ideat menee suurimmalta osalta myös tuottajan filtteristä läpi. Ja asiaan varmaan vaikuttaa tietysti sekin, että onhan ne 170 keikkaa ja treenikämpällä istuminen tehnyt tehtävänsä siinä, että bändi on kaikin puolin mennyt eteenpäin biisintekotaidoissaan.

11.10.2007 Edelleen vaikuttaa hyvältä. Tänään pitäisi saada viimeisetkin rummut purkkiin ja sen jälkeen onkin sitten aika alkaa hieromaan kielisoitinsovituksia. Todella rauhallisella fiiliksellä tässä ollaan oltu verrattuna ensimmäisen levyn tekoon. Ei ole enään sellaista sähellystä kuin silloin ja biisit tuntuu jotenkin valmiimmilta jo tässä vaiheessa. Kyllä musiikin tekeminen on vaan hienoa silloin, kun kaikki toimii.

Vivian Sin’amor