Studiopäiväkirja

Suurempi hulluus!!! Tänään 7.10.2007 klo 13.00 se sitten alkoi - Lovex -orkesterin historian
toisen albumin studiosessiot… Tai oikeastaan sinne studioon lähtö. Pakkailtiin poikien kanssa treenikseltä kaikki soitin- ja vahvistinkalusto pakuun ja suuntasimme jälleen kohti Helsinkiä ja Inkfish-studioita. Kamoja pakkaillessa ihmetyimme hieman itsekin, että kuinka paljon enemmän kamaa onkaan nykyään otettavaksi studioon, kuin joskus silloin yli kaksi vuotta sitten, kun lähdimme ensimmäisen levyn biisejä äänittelemään. Suurin osa meidän ensimmäisellä levyllä tienaamista rahoista on ainakin omalla kohdalla mennyt selkeästi suoraan soittimiin ja vahvistimiin ja toivottavasti se saadaan kuuluviin selkeästi parempina soundeina seuraavalla levyllä, koska itse en ainakaan ole enää kovin tyytyväinen Divine Insanityn soundeihin sen ärsyttävän kliinisyyden takia, vaikka muuten mainio levy se onkin.

Valmistelut näihin studiosessioihin ollaan aloitettu jo vuosi sitten, kun alettiin keikkailun lomassa tekemään uusia biisejä. Alkuunsa niitä ei juurikaan keritty tekemään ja kunnon työ siinä mielessä alkoikin vasta kesällä, kun pidettiin palaveri siitä, että koska mennään studioon ja koska se seuraava levy pitäisi saada pihalle. Sen jälkeen onkin tämä orkesteri treenannut ja istunut kotistudioissa väsäämässä uusia ralleja päivittäin (paitsi keikkapäivinä) ja biisien teko jatkuu edelleen, koska tämä toisen levyn ensimmäinen sessio kestää tämän kuukauden ja sitten taas keikkaillaan joka suunnalla ja yritetään tehdä mahdollisimman monta raakiletta vielä valmiiksi ennen toista ja viimeistä sessiota, joka tapahtuu tammi-helmikuussa 2008. Tällä hetkellä tulevan levyn linjaus on vielä todella paljon hämärän peitossa, koska vasta vajaat puolet biiseistä on päätetty ja biisimateriaalia, kun on jos jonkinlaista. Sen voin tässä vaiheessa sanoa, että levy tulee olemaan ainakin selvästi erilainen kuin ensimmäinen ja tyylilajeiltaan monipuolisempi.

Biisien tekeminen on ollut välillä todella vaikeata sen takia, että ollaan keikkailtu aivan hullunlailla koko ajan ja sen vuoksi ei ole päässyt keskittymään rauhassa sävellystyöhön. Vasta viime kuukausina keikkailu rauhottui omasta pyynnöstämme ja on saanut alkaa oikeasti jo
keskittymäänkin kunnolla ja sen on kyllä nähnyt sitten heti siinä, kuinka paljon helpompaa biisien tekeminen on ollut. Keikkailukin on pirun hienoa, mutta me ollaan tehty meidän debyyttilevyn tiimoilta jo ainakin 170 keikkaa ja saattaa olla, että tulee 200 täyteen ennen kuin päästään varsinaisia toisen levyn kiertueen keikkoja tekemään ja se on jo aivan liikaa yhden levyn materiaalilla omasta mielestäni, vaikka oltaiisin tehty maailmankiertue. En tiedä onko ainakaan Suomessa yhtään orkesteria, joka olisi tehnyt yhtä paljon keikkoja debyyttialbuminsa tiimoilta. Onhan siellä keikoilla vähän väliä jotain uutta matskuakin kokeilussa, mutta kyllä sitä jo koko orkesteri alkaa olemaan sitä mieltä, että kohta alkaa vituttamaan, jos ei pian päästä uutta levyä tekemään ja saada paljon uusia ja entistä parempia biisejä setteihin.

9.10.2007 Noniin… Nyt asiaan, eli tähän itse studiosessioon. Nyt ei stressaa enää yhtään…tää on ihan törkeen siistiä. Sellainen stressi on ollut materiaalin tekemisen suhteen tällä kertaa, että välillä on tullut todella itsetuhoisia ja kaikin puolin sairaita ajatuksia päähän ja siinä
on ollut kestämistä itsellä ja muillakin. Elämä ei ole mennyt niin putkeen, kuin olisi voinut mennä ja stressi on saanut mielen niin synkäksi välillä, että jälkikäteen ajatellen ei joitain mustimpia hetkiä omassa mielessään haluaisi muistaa ja ei niistä edes kehtaa suoraan kertoa.
Toisaalta se on kai niinkin, että tuskasta ja kärsimyksestä saa inspiraatiota musiikkiin, mutta välillä se on vaan tuntunut hieman liiankin kovalta hinnalta. Näiden synkkien hetkien jälkeen se on todella hienoa ja vapauttavaa päästä vihdoin oikeasti äänittämään niitä biisejä, mitkä ainakin itsellä toimii niiden hetkien muistoina ja kun niitä soittaa nyt niin voi todeta, että onneksi niistäkin on selvitty ja voi olla ihan hyvillä mielin vahvempana ja taas hitusen viisaampana, kuin ennen.

Tällä kertaa tuntuu, että studiosessioista tulee huomattavasti rennommat kuin edellisistä. Silloinhan mä olin välillä poru kurkussa, kun ahdisti niin samperisti kaikki. Tällä kertaa se ahdistusvaihe oli onneksi ennen studiota ja nyt tuntuu, että tästä tulee vielä jotain mahtavaa ja
ahdistus on jossain kaukana takana. Biisimateriaali on uutta ja erilaista Lovexia, mutta silti se kuulostaa meiltä. Meitsi on ihan fiilareissa täällä studion syövereissä odottelemassa omaa vuoroa , kun Julian paukuttelee uusilla hienoilla Kumu merkin Julian Drain Custom -rummuilla. Hyvältä soundaa ja hyvin kulkee. Tällä levyllä tuottajana toimii Erno Laitinen, joka oli ekalla levyllä apulaistuottajan roolissa ja nyt sitten vastaa yksin meidän kanssa tuotannosta ja tuntuu, että Erno on todella mukavasti meidän kanssa samoilla linjoilla musiikkimme suhteen ja sen ansiosta biisit tuntuu jotenkin helpommalta tehdä, kun bändin omat tuotannolliset ideat menee suurimmalta osalta myös tuottajan filtteristä läpi. Ja asiaan varmaan vaikuttaa tietysti sekin, että onhan ne 170 keikkaa ja treenikämpällä istuminen tehnyt tehtävänsä siinä, että bändi on kaikin puolin mennyt eteenpäin biisintekotaidoissaan.

11.10.2007 Edelleen vaikuttaa hyvältä. Tänään pitäisi saada viimeisetkin rummut purkkiin ja sen jälkeen onkin sitten aika alkaa hieromaan kielisoitinsovituksia. Todella rauhallisella fiiliksellä tässä ollaan oltu verrattuna ensimmäisen levyn tekoon. Ei ole enään sellaista sähellystä kuin silloin ja biisit tuntuu jotenkin valmiimmilta jo tässä vaiheessa. Kyllä musiikin tekeminen on vaan hienoa silloin, kun kaikki toimii.

Vivian Sin’amor