Music Bar Jeejeen keikan odotukset eivät olleet korkealla. Keikka sattui nimittäin viikon huonoimpaan keikkapäivään, torstaiksi ja oli tämän lisäksi parhaimman tai ns. aktiivisimman yleisön ulottumattomissa eli k-18. Kuitenkin mahassa möyrivät jo perhosen toukat - kauan odotettuja promokuvia otettaisiin ennen keikkaa.
Aamutorkkujen näkökulmasta päivä alkoi liian aikaisin. Puolenpäivän korvilla aloitettiin maskeeraus ja stailaus: Kasvot kiillottomiksi, silmiin rock’n rollia ja hiuksiin asennetta. Useamman tunnin ja lievän hermoromahduksen jälkeen oltiin valmiita kameran vaativalle silmälle - tosin myöhässä. Aikataulu oli kiristynyt hiukan liian tiukalle.
Soundcheck häämötti jo lähellä, kun lahkeet liekeissä (Vivianilla lähes kirjaimellisesti) roudattiin soittokamat reenikämpältä. Ajaminen oli selvästi saanut vaikutteita rallista, kun renkaat vinkuen kaahattiin keikkapaikalle. Lopulta kuuden aikoihin päästiin asettelemaan soittimia paikoilleen ja aloittelemaan soundcheckiä.
Soundcheckin otsalle nostattama hiki toimi tehokkaana meikin liuottimena, joten oli pakko kutsua maskeeraaja hätiin. Puuterin pöllytessä alkoivat perhosen toukat saavuttaa lopullista olomuotoaan. Kunnes salamavalo ympäröi yksitellen jokaisen. Perhoset katosivat ja sisäinen rokkikukko alkoi kiekua.
23.45 päästiin itse asiaan – rock’n roll terapiaan. Porukka siirtyi baarin puolelta lavan lähistölle ja uskaliaimmat löysivät tiensä eturiviin. Vanhoja kuin myös uusia faneja näkyi yhdistyvän musiikkiin koko kehollaan. Keikka ylitti odotukset ja pelot osoittautuivat turhiksi.
Hyvin mennyt keikka nosti tunnelman korkealle. Oli aika istahtaa nauttimaan Jeejeen antimista ja poseeraamaan fanipotreteissa.
Ilta ei suinkaan päättynyt Jeejeeseen. Tilataksi kuljetti sekalaisen (lue:sekopäisen) seurueemme vielä Emmaan, Tammelan nakkikioskille ja asuntoautoon pohtimaan musiikin todellista vaikutusta ja odottamaan innolla tulevaa.
- Hovirunoilija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti