Aitoon Kirkastus
Lovex kirkasti Aitoon
Älä mene metsään - huutaa mies sellaisella volyymillä ja korkeudella, että hetken luulin, että häneltä puuttui jotain elintärkeitä elimiä kehostaan. Onneksi ääni tuli stereoista, joten ääntä ei ehkä tarvitsisi kuunnella koko iltaa. Toisin kävi. Lovex on ehkä Suomen ainoa bändi, joka pystyy kuuntelemaan 4 tuntia putkeen Teräsbetonia. Ja kokoajan hymyillen. Ja stereotkin olivat tuoreessa keikkabussissa astetta paremmat kuin meikäläisellä. Mä luotan c-kasettiin.
Taustoista sen verran, että hykähdyin Tammerkosken Sillalla -festivaaleilla Lovexista sen verran, että pyysin audienssia bussimatkalle Aitooseen. Ei kestänyt kauaakaan, kun olin jo bussissa. Toki tunnin odottelun jälkeen - jos jollekin jäi vielä epäselväksi, nyt puhutaan rokkitähdistä. Eikä mistä tahansa rokkitähdistä, vaan sellaisista, jotka nauttivat elämästä, ovat maanläheisiä, käyttäytyvät asiallisesti ja muutenkin tuntuvat kovin vähän ihannoida näitä legendaarisia tähden elämäntapoja. Tämä jätti paljon ajattelemisen aiheita. Liikkuuhan pojista kaikenlaista potaskaa, mutta itse pitäisin pääni kiinni aina siihen asti, kunnes olen tsekannut tilanteen. Mutta kaikkeen tottuu, Teräsbetoniinkin.
Lämpötila on noussut yli kolmeenkymmeneen ja paistattelemme päivää Lovexin bäkkärillä. Kymmeniä teinejä on kasautunut aidan taakse ja pojat aristelevat olla liian leppoisasti, koska haluavat näyttää nuorisolle hyvää esimerkkiä. Theon, bändin laulaja, viihdyttää faneja aidanraoista. Kaikki haluavat nimmarin, kuka mihinkin. "Värjää mun paita!" "Piirrä mun kenkiin!" "Halaa mua!" Kaikkien kotikaupunkiinkin pitäisi kuulemma muuttaa.
Vaikka hellettä on enemmän kuin tarpeeksi, pukee Lovexin pojat kuitenkin vanhat kunnon nahkahousut jalkaan ja kapuaa lavalle. Ei puhettakaan tuulettimista tai yhtään mistään muustakaan tilanteeseen sopivasta. Keikan alusta asti olen tyytyväinen siihen, että Jason, basistipoika, on jälleen kasvattanut partaansa. Se heiluu tuulessa tyylikkäästi. Sammy, skebasankari, on saanut runsaasti varmuutta esiintymiseensä ja kun vielä vähän aikaa jaksetaan odottaa, uskon äijästä kehittyvän melkoisen katseenlumoajan. Vivian, toinen kitaristimies, on bändin lavashow. Hän pelehtii keppinsä ja yleisönsä kanssa kilpaa ja hakee katsekontakteja kuin sokkotreffeillä, flirttailee mielinmäärin ja on muutenkin saakelin rock. Julian, rumpujen hakkaaja, pitäisi ehdottomasti sijoittaa lavan etuosaan. Miksi, koska hän on syötävänhyvännäköinen. Ja siitähän tytöt tykkää. Theon, tuo karismaattinen lihaskimppu, ottaa yleisön omakseen ja mikä tärkeintä, laulaa pirun hyvin.
Osoittautuu todeksi, että tarjoilu alueella ylittää Lovexin sankareiden odotukset ja ilta jatkuu pikkutunneille asti. Huumori lentää, musta sellainen, ja vitsit yrittävät kilpaa nakertaa kaverustensa itseluottamusta. Tekniikka on varsin hyvä: koska fanit helposti nostattaisivat eritteitä hattuun, bändikaverit pitävät huumorillaan huolen siitä, että kukaan ei varmasti leiju. Ja miksi tässä nyt leijuisi, työtä tämäkin on, kuumaa sellaista.
Lovexilla homma kulkee nyt sellaisella sykkeellä, että pojat alkavat pikkuhiljaa saada särvintä työnsä hedelmistä. Neljän keikan viikkotahti vaatii lujia hermoja, pitkää pinnaa ja joustavuutta, johon ei kuka tahansa suostuisi. Samoja naamoja pitää tsekkailla bussin pimeydessä kaksneljäseitsemän ja kuskikin on kovin hiljainen. Se lienee kuitenkin hyvä juttu? Melkoisia huhujakin kuulin takahuoneessa, mutta niistä saatte tivata hämeenkyröläispojilta itseltään. Niin, tiesittekö, että kolme Lovexin jäsenistä on Hämeenkyröstä kotoisin? Piirit ovat pienet, sillä näistä jäsenistä kaikki ovat soittaneet myös muun muassa Hämeenkyrön Suomuuraimet -nimisessä voitokkaassa bändissä. Ei tainnut suomirokki maistua, kun tyyli vaihtui astetta hevimpään. Oli miten oli, ei varmasti kaduta.
Kyllä siellä Aitoossa muitakin bändejä taisi olla, mutta ajattelin raportoida parhaimmasta. Näin Tiktakin, Neljän Ruusun, Jonna Tervomaan, Ismo Alangon ja Apulannan keikat. Alangon veljekset ovat jotain ihmeellistä, mikä ei helposti mene maan asukin tajuntaan. Se kyky tehdä kaikki se, mitä miehet lavalla tekevät, on jotain niin hienoa, että sanarikaskin toimittaja hiljenee mieluummin, kuin menee raportoimaan asiasta nuotin vierestä. Sanotaan nyt vaikka niin, että jos katsot yhden keikan vuodessa, katso Ismo Alanko.
Takaisin Lovexiin. Keitä nuo salamyhkäiset jätkät sitten ovat? Otin asiasta selvää ja tein teille haastattelutaulukon. Lukuintoa!
Kysymykset:
1. Miksi Lovex on Suomen paras bändi?
2. Paljasta Hämeenkyrön Sanomille yksi salaisuutesi.
3. Esikuvasi?
4. Missä olet viiden vuoden kuluttua?
5. Mitä sä haluat?
Julian, mies rumpujen takana
1. Me kuulostetaan ja näytetään parhaimmalta.
2. Olen sinkku.
3. Isoveli ja Incubusin Jose Pacillas.
4. Seiskassa.
5. Olla paras.
Theon, kultakurkku
1. Ei se soittotaito, eikä biisit, eikä ulkonäkö, vaan rumuus.
2. En ole ainoastaan mies. Olen tosimies.
3. Daniel Johns, Silverchair.
4. Takaisin koulunpenkillä.
5. Taikamaton.
Sammy, kitaramaestro
1. Meillä on aina pilke silmäkulmassa.
2. Mulla on vieläkin maitohampaat.
3. Joe Satriani ja Elias Viljanen.
4. Takaisin Pursolla.
5. Viikset.
Christian, synataikuri
1. Koska koko bändin on vähän niin kuin Juhlamokka.
2. Mä olen oikeasti hyvännäköinen.
3. Ei ole.
4. Vietnamissa.
5. Kavereita. Ja rakkautta.
Jason, thö basisti
1. Jotkut asiat vain on olemassa ja tämä on yksi niistä.
2. En ole syntynyt Hämeenkyrössä.
3. Joonas Lepistö ja läheltä Teemu Mäntykorpi, kaukaa Stuart Kinkku.
4. Onnenmaassa.
5. Omakotitalon (faneille vinkiksi)
Vivian, skebasankari
1. Komeimmat kollit, kuumimmat kissat, kaunein lavashow, paras asenne.
2. Olen ollut nuorisorikollinen.
3. Slash ja Axl Rose sekä Alice Cooper
4. Kolmannen albumin jenkkikiertueella
5. Kaiken.
Joonas Lepistö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti